Tammikuisia ajatuksia hybridilomalta

Hämärtyvän päivän sini, lumesta painuneet oksat. Avaan tiedoston, jonka tunnisteeksi tulee Ahlman 100, ja näen ikkunasta Etelä-Lapin talven. Olen joululomapakolainen, yhä kotona kevätlukukauden toisen opiskeluviikon torstaina. Tämän pidennetyn kotona oleskelun mahdollistaa Siri Kolu, draamaopettajamme, joka tekee työnsä etänä. Hän on opiskeluvuotemme ensimmäinen opettaja, joka ei opeta Keltaisessa talossa (lukuun ottamatta Marko Hautalaa, joka piti meille etäluennon). Yhdeksästä draamapäivästä jäljellä on kolme. Kuukauden vaihteessa sen tilan vie jokin aivan muu.

Kirjoittaessani tätä tekstiä opiskeluaikaa on jäljellä tasan neljä kuukautta. Neljä kuukautta Keltaisessa talossa, neljä kuukautta asuntolassa, ellei korona lyö uusia kapuloita rattaisiin. Olen varannut junalipun ensi viikolle. Joululomasta ja opiskelusta luomani hybridi päättyy, kun palaan Tampereelle. Odotan sitä, ja samalla olen kiitollinen siitä, että sain jäädä kotiin näin pitkäksi aikaa. En olisi ollut valmis lähtemään vielä kaksi viikkoa sitten. Etäopetus sattui oikeaan saumaan ja soi väyneelle oppilaalle lisämahdollisuuden palautua parantavassa kotimaisemassa.

Kevätlukukaudella on luvassa paljon uutta. On paljon, mitä odottaa, ja paljon, mitä jännittää. Itse jännitän yhteistyöprojekteja peli- ja musiikkilinjan kanssa. Nykyisten koronatoimenpiteiden vuoksi yhteistyöpäiviä ei ole pystytty järjestämään. Tällä hetkellä me kaikki toivomme, että tilanne helpottaa kevääseen mennessä. Luvassa on myös mm. lapsille ja nuorille kirjoittaminen sekä luovuuden hakeminen itsestä. Avosylin kulkevaa kirjoittajaa odottaa vielä monta tilaisuutta, joita ei vielä osaa aavistaa. Uusi vuosi ei ole paljastanut salojaan, ja jostain kuuluu kutsuvan kuiskaus: ”Tule ottamaan selvää”. Siksi varaan junalipun ja lähden maski päässä matkaan.

Kirjoittanut Johanna Markkanen, kirjoittajalinja 2020-2021