Syksyn sävel

näyttö täyttyy kirjaimista,
elämä on tuntemista
otan kynän käteen, olen hiljaa
annon flowta aamuteelle,
anna armoa kuihtuneelle
nyt on lokakuu ja olen lakoviljaa

mä ilosta lausun, mä surusta lausun
ja itken, jos mua itkettää
maailmoissani oon, ennen kuin huomaankaan

mä kirjoitan paljon
joskus kirjoitan vielä enemmän
kuka olis mulle vähän aikaa hän

tuska tunkee kaikkiin uniin
liityn itse kaikkiin kuviin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
harvat sanat tarttuu minuun
lisää aikaa elämältä kinuun
sillä aina luova ole en

mä ilosta lausun, mä surusta lausun
ja itken, kun mua itkettää
maailmoissani oon, ennen kuin huomaankaan

flowta rakastan paljon
hiljaisuutta ehkä enemmän
kuka olis mulle vähän aikaa hän

Mestari Leskistä mukaellen Tuntematon Kirjoittaja