Ahlmanin pelinkehitys ja Game Sprint viikot

Mitä pelinkehityksen koulutus on?

Pelinkehitys on termi jolla kuvataan pelimoottorilla rakennettavaa interaktiivista ohjelmistotuotetta eli videopeliä. Pelinkehitys vaatii lukuisia eri viihde- ja teknologiateollisuuden taitoja ja lukuvuoden tavoitteena on tarjota Ahlmanin pelinkehityksen opiskelijoille kattava osaaminen ja ymmärrys pelialan kokonaisuuteen liittyen.

Ahlman opettaa nykyaikaista pelinkehitystä Visuaalisen pelisuunnittelun ja Peliteknologian opintolinjoilla. Visuaalinen pelisuunnittelu erikoistuu peligrafiikan tuottamiseen kuten 3D-mallintamiseen, teksturointiin, animointiin ja kenttäsuunnitteluun. Peliteknologia linja keskittyy ohjelmointiin, mekaniikkoihin ja toiminnallisuuksiin joilla visuaalinen sisältö ja pelimaailma saadaan interaktiiviseksi ja toimimaan dynaamisesti pelaajan ympärillä.

Mitä Game Sprint viikot ovat?

Pelinkehityksen opetus toteutaan Ahlmanilla lähiopetuksena, mutta perinteisen teoriaopetuksen lisäksi opiskelijat pääsevät kokeilemaan omia kykyjään Game Sprint viikkojen avulla. Game Sprint viikkojen tarkoitus on yhden tai useamman viikon aikana toteuttaa opiskelijatiimeissä heidän itse suunnittelemansa vapaamuotoinen peli-idea, jossa konkretisoituu aiemmilla lähiopetusviikoilla tarjottu opetus, tekniikat ja pelialan ohjelmistojen käyttö.

Game Sprint viikot pyrkivät simuloimaan pelialan työelämässä tarvittavia tiimityötaitoja sekä ajankäytön ja projektinhallintaa. Game Sprint viikot johdattelevat opiskelijoita kohti lukuvuoden isoja julkaisuun johtavia projekteja, joten Game Sprint viikot ovat turvallinen alusta testata luovia lähestymistapoja ja tehdä virheitä joista opitaan tulevaisuutta varten.

Tässä artikkelissa haastateltavina on kaksi Ahlmanin pelinkehityslinjojen opiskelijaa jotka kertovat omia kokemuksiaan Ahlmanin pelinkehityksen koulutuksesta ja Game Sprint työskentelystä.

Nilla

Visuaalinen pelisuunnittelu

Kerro itsestäsi ja mikä pelialassa kiinnostaa sinua?

Tässä kirjoittelee Nilla, visuaalisen pelisuunnittelijan opiskelija. Opiskelijana olen ehtinyt olla vasta kolmen kuukauden ajan, joka tuntuu ajallisesti aivan huijaukselta. Tämän kolmeen kuun aikana olen oppinut alasta enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan! Opettajamme Antti sanoi lukukauden alussa, että jo noin loka-marraskuun aikaan pystymme tuottamaan realistista peligrafiikkaa, vaikka olisimmekin lähteneet niin sanotusti nollista. En uskonut. Nyt uskon.

Olen koko elämäni hakenut ja pohtinut omaa intohimonikohdetta. Olen kolunnut erilaisia koulutusmahdollisuuksia jo vuosia. Pienen kapinavaiheen puskiessa pintaan ysiluokan keväällä, olin tehnyt päätöksen jatko-opintojeni suhteen: lukioon en todellakaan menisi. Ammattikouluksi valikoitui kokki-linja, koska yksinkertaisesti pidin ruuanlaitosta. Se riitti valinnan tekoon. Olin sukuni ensimmäinen ammattikoulun käynyt lukiovastainen nuori. Sain siitä joksikin aikaa itselleni mustan lampaan roolin, jota kannoin yllättävän ylpeänä ja itsevarmana. Ammattikoulun toisena vuonna kuitenkin olin vakuuttunut siitä, ettei ala ollut sittenkään oikea. Onneksi sinnittelin, sillä viimeisen vuoden aikana sai valita vapaasti kursseja ja ne painotin enemmän tarjoilu- ja baaripuoleen. Ja baaripuolelle sitten jäinkin. Tai oikeastaan jämähdin.

Kuusi vuotta valmistumisen jälkeen, kesäkuussa 2020, Instagramissa tuli vastaan sponsoroitu mainos jota kuinkin tällaisella otsikolla: ”Kiinnostaako sinua pelit? Haluaisitko työskennellä pelinkehityksen parissa?” Minäpä klikkasin heti mainosta, joka vei minut Ahlmanin sivuille. Lueskelin ja kehoni täyttyi valtavasta innostuksesta ja onnesta. Into ja onni laskivat hypertasoista normaalille, kun näin että koulu oli maksullinen ja sinne oli ennakkotehtävä. Melkein jo luovutin siinä kohtaa. En pääsisi kuitenkaan sisään, ja mistä minä hankkisin edes rahat koulutukseen. Pohdin muutaman päivän ja tutustuin ennakkotehtävän pohjaan. Se ei tuntunut enää niin ylitsepääsemättömän vaikealta ja uskomattomalta, joten lähdin rakentamaan sitä koneella grafiikkaohjelmallani, johon minulla oli huterat peruskäyttötaidot. Tehtävästä tuli mielestäni hyvä. Ja olin minä aikaisemminkin nostanut opintolainaa, joten ei muuta kuin hakemus menemään! Kuukauden piinaava odotus oli kauheinta hetkeen. Toisena päivänä rakensin pilvilinnoja ja toisena makasin liejuisessa mudassa, jossa olin ikuisesti vangittu epämääräisen tiedottomaksi omasta suunnastani. Loppujen lopuksi pilvilinnojen rakentelu kannatti, sillä tässä minä nyt kirjoitan blogitekstiä pelialalla opiskelusta.

Miten syyslukukauden opinnot Ahlmanin pelinkehityslinjoilla ovat sujuneet?

Peliala on osoittautunut olevan juuri sitä kaikkea mitä olen halunnut tehdä ja ehkä vähän vielä enemmän. En ole varmaan ollut koskaan niin innoissani ja paneutunut johonkin asiaan kuin mitä olen tähän. Okei, huijasin. Olen ollut yhtä intona ja naama kiinni ruudussa silloin, kun olen itse pelannut. Ja nyt saan tehdä pelien kanssa töitä päivittäin. Saan luoda uutta, kehittää vanhaa ja oppia kokoajan lisää. Tämä vuosi on vasta alussa, ja silti ollaan jo näin pitkällä – vai ennemmin syvällä – pelinkehityksessä. Opiskelu on joka päivä innostavaa, vaikka joidenkin päivien jälkeen tuntuukin, ettei tästä mitään tule. Ne päivät ovat väsyttäviä ja raskaita, mutta silti niiden päivien kompastuskivet ovat selvinneet ennemmin tai myöhemmin ja virheistä on opittu.

Mitä olet oppinut Game Sprint viikoilla ja mikä rooli niillä on sinulle opiskelijana?

Toiseksi viimeinen sprinttiviikko on meneillään, ja toistaiseksi näyttäisi oman ryhmämme kohdalla siltä, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Koen, että varsinkin tämän viikon aikana olen muovautunut ryhmämme leaderiksi, joka pitää ohjat käsissään ja dokumentoinnin jotenkin järkevänä. Otan kovasti usein stressiä ja vastuuta asioista vaikka ei välttämättä edes tarvitsisi. ”Johtava” rooli tuntuu varmaan tästä syystä yllättävän luonnolliselta. Vaikka stressaan ja välillä valvon öisin, niin ohjat on kiva pitää käsissä. Tieto siitä, että homma etenee ja suunnitelmat toteutuvat suunnitellusti, on tärkeää projektissa kuin projektissa.

Sprinttiviikot ovat mahtavia testejä, kun on samaan aikaan aikaraja sekä vapaus valita ja tuottaa mitä tahansa ikinä keksiikään. Aikataulutus ja ryhmädynamiikka eivät aina kohtaa, mutta silti valmista on saatava. Vaikka sprinttiviikot ovatkin pääosin harjoitusta ja niissä saa mokata, jää niistä itsellekin parempi ja onnistuneempi olo, kun on saatu valmista ja pelattavaa tulosta. Siihen pyrin ainakin itse henkilökohtaisesti jokaisen projektin kohdalla.

Pelien maailma on imaissut minut täysiä mukaansa ja olen siitä niin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Olen vihdoin juuri siellä, missä minun kuuluukin olla. Ja sekös tuntuu hyvältä!

Aleks

Peliteknologia

Kerro itsestäsi ja mikä pelialassa kiinnostaa sinua?

Olen 23-vuotias mies ja ennen pelialan opintojen alkua olin muuttohommissa, olen myös kone-asentaja koulutukseltani eli kokemukseni ennen pelialaa on hyvin käytännönläheinen. Minua on kuitenkin aina kiehtonut erillaiset pelimekaniikat ja kuinka ne toimivat. Harrastuksiini kuuluu myös musiikin luominen lukuisilla soittimilla ja piirtäminen. Pelialalle hain, koska peliala vaatii erittäin monipuolista osaamista ja sen ansiosta pääsen haastamaan itseäni ja opiskelemaan uusia asioita.

Miten syyslukukauden opinnot Ahlmanin pelinkehityslinjoilla ovat sujuneet?

Opinnot ovat lähtenee käyntii paremmin kuin osasin edes kuvitella. Uusia asioita on tullut päivittäin ja illat menee pitkälti itseopiskelun parissa. Luokkalaisten kanssa olemme luoneet mukavan ilmapiirin opiskella ja kaikki haluavat auttaa yhtä paljon kuin he haluavat oppia ja sen ansiosta kehitymme ryhmänä niin kovalla vauhdilla että opettajatkin joutuu ylitöihin etsiessä vastauksia meidän kysymyksiin.

Mitä olet oppinut Game Sprint viikoilla ja mikä rooli niillä on sinulle opiskelijana?

Suurin osa uusista peliteknisitä asioista opiskellaan teoriaviikoilla ja ne laitetaan käytäntöön sprinttiviikkojen aikana. Tiimityöskentely taidot ja paineensietokyky ovat kuitenkin kovalla koetuksella kun tehtään viikossa peli ja kommunikoinnin tärkeys korostuu aivan äärettömiin. Vaikka 3D-mallien tekemiseen ja koodin kirjoittamiseen kuluu monta työtuntia on yhteisen idean määrittäminen ja saman sävelen löytäminen kaikista vaikein osuus ryhmätyöskentelyssä. Sprinttien aikana olen oppinut yhteistyön, kommunikoinnin ja omien ajatusten esille tuomisen tärkeyden.