Mutaämpäri

Täällä taas, keltaisessa talossa – kolmantena päivänä. Mieleni on kuin mutaämpäri, mutta täynnä kirkasta vettä. Muta on lähtenyt pois. Stressi on laantunut. Ahdistus on poissa.
Elämä näyttää yhtä kirkkaalta kuin lähdevesi. Tuntuu kuin kaikki ikävä vanha olisi korvattu ihanilla uusilla asioilla. Luovuudella. Paikalla, jossa se saa virrata vapaasti. Ystävillä, jotka ymmärtävät minua ja ovat yhtä innostuneita kuin minäkin.
Jokaisella on oma matka kuljettavanaan, mutta yhdessä toisiamme tukien sitä matkaamme. On ihmeellistä, kuinka jo kolmantena päivänä tunnen näin. Kuin olisin löytänyt uuden henkisen kodin, ja perheen.

Jotakin kaunista on siinä, että toisilleen tuntemattomat ihmiset kokoontuvat yhteen, katsovat samaan suuntaan.

Teksti ja kuva Rosita Dhakal