Mitä tapahtuu todella?

Luokka sähköpatterin lämmin. Joulukynttelikön toisella puolella hämärän tanssi. Villasukkia, kahvikuppeja, paperia, kyniä ja jatkojohtoja. Kirjahyllyssä Oriveden opiston perintö. Ahlmanin kirjoittajalinja 2.0. Jokaisella omaksi muodostunut paikkansa. Fläppitaululla Saarikoski, ja me lähdimme sanojen aukiolle. Lähdimme, vaikka emme tienneet, mihin olemme menossa. Jotta sinäkin kuulisit, jotta tietäisit, mitä tapahtuu todella. Kaikki maailman kirjoittajat liittykää yhteen. Me olemme tehneet niin. Syntyi uusi mahdollisuus kohtaamiseen. Syntyi Sanojen aukio. Käännä korvasi puoleemme ja kuuntele. Heristä, hengitä, rentoudu. Asetu kehräämään ja venyttele raukeasti näppäimistöllä. Kissankaan ei tarvitse tehdä muuta. Kissalle riittää kissan olemus. Entä sinulle, ihminen?

Vihreällä sohvalla ja toimistotuoleilla vielä lämpöä tästäkin päivästä. Kuinka lämpimiä ovatkaan olleet nämä pimenevät päivät elokuun puolesta välistä ruskan leimun läpi sateeseen ja märkään. Lasiseinäinen tunneli täynnä valoa ja violettia. Suunta on eteenpäin ja kohta on toukokuu.

Paljon puhetta, paljon tekoja, eikä kukaan ole vielä hypännyt ikkunasta, vaikka turvallisuus tulee koko ajan ensin. Tekstejä tekstien perään. Keskusteluja keskustelujen perään. Kuuntelemista. Kuin urpiaiset syreenipensaan paljailla oksilla, mekin päivä toisensa jälkeen. Kuulla kuinka ajatukset muuttuvat mustiksi merkeiksi valkoisella. Kursori juoksee kirjaimia pakoon ja me. Me ajamme takaa mahdollisuutta, joka muuttuu koko ajan enemmän todeksi niin kuin veri viiniksi ja ruumis leiväksi. Sitä tapahtuu todella.

Maskin takaa on tunkkainen puhua, mutta me puhumme silti. Kädet pesemisestä ja käsidesistä karrella on kipeä kirjoittaa, mutta me kirjoitamme silti. Olla etäällä toisista, mutta lähellä silti. Sanataiteilijat työssään. Kynttelikkö kuin majakan valo, joka pyyhkii yli mustan pauhaavan veden. Luokkahuone kuin kalliokolo, jonne suojautua talvimyrskyä pakoon. Tietokoneen näyttö. Nuotiotuli, jonka ympärille kerääntyä lämmittelemään. Luoda joka päivä jotain uutta. Kirjoittaa joka päivä. Aina ei edes tunnu siltä, mutta sitä tapahtuu todella.

Saarikosken hengessä joulukuun ensimmäisinä päivinä kirjoittanut Helena Murtonen-Leppä, kirjoittajalinjan vastuuopettaja

Käythän myös kuuntelemassa kirjoittajalinjan Podcastin ”Sanojen aukiolla” ensimmäisen jakson?