Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Miksi kirjoitan?

Kirjoittajan on aika ajoin hyvä pysähtyä pohtimaan otsikossa esitettyä kysymystä. Se ei ole merkittävä siksi, että olisi tarve yrittää etsiä selityksiä itselleen tai ajoittaisille jokoseromaanionvalmis-kyselijöille. Ei suinkaan, sillä kyse  – ainakin minulla –  on ennemminkin tarpeesta jäsennellä omaa kirjoittajaminuuttaan ja näkökulmaa olla olemassa kirjoittamisen kautta.

Minä kirjoitan, koska se antaa mahdollisuuden tehdä todellisuuspakoja maailmasta, joka kuitenkin pääasiassa on aamupuuronharmaa ja tavallinen. Kirjoittamalla voin luoda millaisen maailman tahansa, ja reaalimaailmakin saa aivan uudet sävyt, kun sitä katselee kirjoittajalasien läpi. Vain mielikuvitus on maailman rajana!

Kirjotan, koska se on elämyksellistä. Joskus kirjoittaminen vie mukanaan niin, että aika ja paikka menettävät merkityksensä. Vain tietokoneen näyttöön toisinaan ilmestyvä Akku lähes tyhjä -muistutus pakottaa minut arkitodellisuuteen virtapiuhan kytkemisen ajaksi.

Elämyksellistä ei ole pelkästään flow-kokemus, vaan myös se, että välillä luen omaa tekstiäni, joka tuntuukin onnistuneelta. On hienoa huomata luoneensa jotain kekseliästä ja toimivaa. Se motivoi ja tuntuu onnen tunteena rintakehässä. Kiitos alitajunta!

Kirjotan, koska sitä kautta myös lukeminen saa uuden merkityksen. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän luen ja päinvastoin. Oikeastaan on ihan sama mitä luen tai tutkin, sillä inspiraatio voi kummuta yllättävistäkin lähteistä. Joskus vaikkapa Tokmannin mainoslehti saattaa synnyttää henkilöhahmon vaatetuksen. Kaikkea kohtaan kannattaa siis olla avoin ja utelias!

Kirjotan, koska tarkkailen ympäristöäni herkeämättä. Olen mieleltäni utelias ja minusta on hauska seurata lajitovereiden puuhia esimerkiksi kadulla ja kaupassa. Ikkunapaikat kahviloissa ovat parhaita, sillä tarinoiden henkilöitä virtaa ohitse jatkuvana solkena. Moni kävelytyyli, hymyntapainen ja tietynlainen ote lantiolla on päätynyt mustiksi merkeiksi valkoiselle paperille. Välillä on paikallaan myös pysähtyä kuuntelemaan, miten joku puhuu. Siten voi luoda persoonaa. Silmät ja korvat kannattaa pitää auki!

Kirjoitan, koska sen kautta käsittelen tunteita. On helpompaa siirtää erityisesti vaikeat tunteet esimerkiksi novellin Riitan elettäväksi ja tutkia niitä sitten varoivaisesti ulkopuolisen silmin. Samalla tavalla voin tehdä lastentarinassa seikkailevan Katin onnelliseksi siitä, että hän sai vihdoin koiran. Entäs Raimo, joka ei ole koskaan rakastanut? Vai eikö häntä ole rakastettu? Voi Raimoa! Minulla on valta, voima ja kyky käsitellä tunteita – omia ja hahmojen samassa paketissa. Tunne tunne!

Kirjoitan, koska koen järjesteleväni ajatuksiani uudelleen järkeviksi  – miksei hulluiksikin – kokonaisuuksiksi. Tekstit ovat kulloisenkin ajatteluketjuni lopputuote: joskus ne ovat hämäriä, joskus kirkkaita, mutta yhtä lailla minua kaikki. Kirjoitan. Siis ajattelen!

Kirjoitan, koska taiteilijaelämä ei tule odottamalla vaan kirjoittamalla. Luomisen tuska vaatii voimia!

Kirjoitan, koska… Niin, miten sinä jatkaisit?

 

Inspiraatioterveisin

Kaarina
kirjoittajalinja 2019-20

 

 

Ahlman © 2019|Rekisteriseloste