Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Kirjoittamista keltaisessa talossa

Vuosi elämästä kirjoittamisen opiskelulle

Seitsemän viikkoa kirjoittamisen opiskelua on alkanut tuoda elämään aivan uudenlaisia rutiineja. Toisina iltoina asuntolalle palataan kirjoittamasta (tai lähinnä tuntien netin selaamisen jälkeen) vasta lähempänä puolta yötä. Välillä taas kirjoittaminen on viimeinen asia mielessä, kun koulussa on päntätty tunteja hahmojen luomista, satujen rakenteita tai suomalaisen kirjallisuuden historiaa.

Seitsemän viikkoa – joudun tarkistamaan ajan kalenterista, koska aika tuntuu kuluvan aivan liian nopeasti. Miten olemme muka viettäneet täällä jo reilusti yli kuukauden? En tiedä mitä odotin kirjoittamisen opinnoilta, mutta en ainakaan tätä. Retkiä luokkahuoneen ulkopuolelle kuuntelemaan luentoja tai kirjailijahaastatteluja, elokuvien katselua tunnilla opettajan analyysien saattelemana ja innostumista genreistä, joihin en itsenäisesti olisi osannut tutustua.

Jos viime keväänä joku olisi kysynyt minulta, haluaisinko kirjoittaa lasten kirjan tai ehkäpä sadun tai kauhuromaanin, vastaus olisi ollut jyrkkä ei. Nyt jokainen polku vaikuttaa mahdollisuudelta. Kuka tietää minnepäin oma kirjoittamiseni ehtii vielä lähteä tulevien kuukausien aikana!

Salaista ja sosiaalista kirjoittamista

Ensimmäisestä opiskeluviikosta tuntuu kuluneen pieni ikuisuus. Silloin ryhmältä kysyttiin, onko kukaan vielä hehkuttanut somessa opiskelupaikan saannista. Yksikään käsi ei noussut ylös. En ole varma mikä tilanne on nyt. Kuinka moni meistä opiskelee salaisesti unelma-alaansa? Itse tein lyhyen Facebook-päivityksen tällä viikolla ja senkin vain vältellessäni tämän blogipostauksen kirjoitusta.

Vastaukset kirjoittamisen opiskelusta kertomiseen tuntuvat usein johtavaan samaan keskusteluun. Ai sinä ihan oikeasti kirjoitat? Mistä sinä kirjoitat? Et kai meistä? Saanko lukea jotakin? Oletko nyt ihan varma, että haluat kirjoittaa? Eikö kannattaisi hankkia oikeita töitä? Milloinkas esikoisteos julkaistaan?

Olen aina pitänyt kirjoittamista yksinäisenä työnä juurikin tuon takia. Omista teksteistä intoilu herättää ihmisissä lähinnä kysymyksiä ja epäilyä tai turhien odotuksien asettamista. Enkö saisi kirjoittaa, koska pidän siitä?

Kirjoittamisen opiskelun kautta olen saanut nähdä vastakkaisen puolen kirjoittamisesta. Miltä tuntuu, kun ympärillä pyörii vain kirjoittavia ihmisiä? Viimeiset puolitoista kuukautta ovat kuluneet yllättävän sosiaalisissa merkeissä. Suunnitteilla näyttäisi olevan vaikka minkä näköistä mielenkiintoista tapahtumaa. Matka Turun kirjamessuille, omien satujen lukemista alakoululaisille ja lavarunoillan järjestäminen ovat muutamia esimerkkejä.

Joinain päivinä tuntuu kuin introverttisieluni pakahtuisi kaikesta tästä sosiaalistumisesta, mutta innostava ilmapiiri vaikuttaa myös tekstin syntymiseen. Kun istut päivät pitkät ihmisten seurassa, jotka rakastavat kirjoittamista siinä missä sinäkin, tulee pakostakin keksittyä uusia ideoita ja innostettua itsensä tuottamaan tekstiä. (Jopa tämä blogiteksti syntyi lopulta, vaikka uhkasinkin välissä luovuttavani kokonaan.)  

 

Olen lukenut tänään Elizabeth Gilbertin kirjaa Big Magic – Uskalla elää luovasti ja haluan lopettaa oman blogipostaukseni hänen sanoihinsa kirjoittamisen opiskelusta.

”Mutta minua huolestuttaa, että taideopiskelijat ehkä useimmiten etsivät koulutuksesta oikeutusta itselleen ja uskovat tutkinnon olevan todiste siitä, että he ovat vakavasti otettavia luovia ihmisiä. – – Olet onnekas, kun saat opiskella taidekoulussa, joten käytä se onni hyödyksesi. Työskentele ahkerasti, käytä mahdollisuutesi taiten ja kasva, kasva, kasva.”