Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Intohimoalalla

If you do what you love, you’ll never work a day in your life. – Marc Anthony

 

Höpö höpö. Korona-aika toi valokeilaan työn tekemisen, sen tekemättömyyden ja tekotavat. Kuka on yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisellä alalla? Ketä kaipaamme täyttämään hiljaisuuden? Onko juurileivonta tästä lähtien kansalaistaito?

 

Ahlmanin Huippukokki -koulutusohjelma on aikuisopiskelijalle upea tapa oppia. Koulun penkkiä enemmän tai vähemmän kuluttaneilla ei ole aikaa hukattavaksi. Huippukokki -opintojen ansiosta tiesin jo ensimmäisistä vuoroista, mitä todistusten jaon jälkeen on odotettavissa. Marc Anthonylle sellaiset terveiset, että vaikka kuinka olisi intohimoalallaan, niin leipäisempiäkin päiviä sattuu elon tielle. Ravintolassa näitä tulee kirjaimellisestikin, ja se onkin koko jutun juju

 

Tuoreella ammattikorkeakoulututkinnolla olin ajautumassa kohti uraa jota en kokenut omakseni. Hain Ahlmanille, koska en halunnut enää osallistua seisomapalavereihin. Halusin tuntea tekeväni töitä fyysisesti, en myydä aikaani näytöllä liikkuville pikseleille ja luoda keinotekoisia kohtaamisia. Työelämässä oppiessa todellisuuteen onkin päässyt ihan eri tavalla kiinni. Entiselle näyttöpäätetyöläiselle oli herättävä kokemus leikata ensimmäistä kertaa sormeen.

 

Ravintola-ala on tärkeä osa kaupunkikulttuuria. Se on parhaimmillaan taidetta, yhteisöjen ylläpitämistä ja elämyksiä. Toisaalta ruoka on yksi ihmisen perustarpeista, täyttäähän kotona YouTube -opein väännetty leipäkin mahan (ulkonäöstä viis). Alalla pärjätäkseen täytyy olla kyse intohimosta. Suoritan ravintola- ja catering-alan perustutkinnon 1,5 vuodessa. Toivon valmistuvani maailmanaikaan, jossa ravintolaelämyksiä ja sen tekijöitä arvostetaan entisestään.

 

Laura Madetoja, Huippukokki -opiskelija 2020