Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.

Elämää elävänä meeminä

 

Eihän tässä voi enää muuta kuin nauraa! Olo on kuin Siskonpedin sketsissä, jossa perheenäiti postaa romanttista kuvaa elämästään kotona. Todellisuudessa hän käskyttää tytärtään hampaidenpesulle keskellä sotkuista olohuonettaan.

Täällä minäkin etäohjaan ja pidän yhteiskuntaa osaltani uljaasti pystyssä. Olen raivannut itselleni rauhallisen työskentelytilan makuuhuoneeseen. Täällä minulla on kirjapinoni, kalenterini, muistiinpanoni, puhelimeni, läppärini ja kaikki mahdolliset sähköiset yhteydenpitovälineet.

 

Pidän makuuhuoneestani käsin yhteyttä opiskelijoihin, kollegoihin, esimiehiin ja yhteistyökumppaneihin. Aamulla ensimmäiseksi avaan koneen ja katson puhelimen. Illalla joudun peittämään koko komentokeskukseni liinalla, jotta tajuaisin poikkeustilasta huolimatta muunkin elämän ympärilläni. Yhteydet toimivat ja hymyilyttää. Lisäilen hauiksen ja sydämen kuvia viesteihini. Toivottelen voimaa ja jaksamista. Toivon sitä ihan oikeasti kaikille. Olen ammattilainen. Olen opettaja. Olen ihminen. Olen terve.

Tiedän kyllä mitä teen, mutta tietääkö tämä kotoinen sidosryhmäni: kaksi teiniä ja mies. Hekin ovat kotona, kuten kaikki me olemme tänä omituisena ajanjaksona, joka tulee jäämään historiankirjoihin.

 

Koneella istuessani kuulen, kuinka ysiluokkalainen on matematiikan tunnillaan. Opettaja puhuu ja luokkakaverit huutelevat hänen huoneessaan. Kaikki nauravat ja sitten ollaan taas hiljaa. Opettajan ääni vaihtuu, aihe vaihtuu. Hypotenuusat vaihtuvat syömishäiriöiden tunnistamisen kautta perhoslajeihin. Välihuutelu ei muutu mihinkään. Sanasto pysyy samana. Seksuaalivähemmistö mainittu! Naisen sukupuolielimen katunimi mainittu! Koko luokka on kokoontunut tyttäreni huoneessa.

Kuudesluokkalainen sanoo haluavansa olla rauhassa omien kirjojensa ääressä. Hän osaa kuulemma kyllä. Huoneesta kuitenkin kuuluu taistelunääniä ja kirosanoja. Haen ohjaimen pois. Seuraavaksi kuulen, kuinka jääkaapin ovi käy ja joku selostaa jääkiekkopeliä keittiössä. Passitan pojan huoneeseen kirjojen ääreen. Uhkailen. Hetken päästä kuulen, kuinka murtaen suomea puhuva nuori mies kertoo vitsejä poikani huoneessa. Otan puhelimen pois. Suosioni maailman parhaana äitinä on pohjamudissa.

 

Avaan sähköpostini. Poika roikkuu ovella ja vaatii puhelintaan. Käsken läksyjen pariin. Keskityn. Teen niin kuin opetan: Keep calm and carry on writing. Olohuoneessa ovi käy. Mies tulee autotallista omalta etätyöpisteeltään. Hänellä on arkkupakastin työpöytänä ja pyörän ritsi tuolina. Kuulen jääkaapin. Kuulen keskustelun, jossa minua avoimesti haukutaan natsiksi. Mies on puolustusasianajajani. Hän kertoo lippispäiselle, reteänkuuloiselle pojalle minun olevan oikeassa ja että hän on kanssani aina samaa mieltä. Voin jälleen keskittyä.

 

Aloitan Teams-palaverin opiskelijan kanssa. Keskityn täysin häneen. Asia on tärkeä. Opiskelija on tehnyt valtavasti töitä romaanikäsikirjoituksensa eteen. Hän tulee saamaan ensimmäisen kokonaisen version valmiiksi tänä keväänä. Hän on mitä ilmeisimmin tuleva kirjailija. Puhumme kässäristä, kunnes kuulen oven.

Tunnen ilmavirtauksen ja näen näytöltäni mieheni munasillaan selkäni takana. Siinä hän viuhahtaa syntymäasussaan Teams-palaverissani!  Mies livahtaa selkäni takaa suihkuun. Kuulen vessan ja suihkun kohinan. Tunnen punan poskillani.

 

Mies ei ymmärrä, että olen töissä. Hän lauleskelee suihkussa.  Kuulen kovaäänistä taustanaurua poikani huoneesta. Joku murrosikäinen huutaa mielipiteensä suomen kirjallisuuden historiasta tyttäreni huoneessa. Luovutan. Käsken pojan laittaa kuulokkeet ja tyttären laittaa pienemmälle. Puolustusasianajajani saa olla. Tulen tarvitsemaan häntä vielä jatkossa. Minun saatava tehdä työni loppuun.

Kuulen etäistä kommentointia kuulokkeista. Ymmärrän vasta, kun näen poikani pelikuulokkeet omassa päässäni. Enkä tietenkään ole muistanut sulkea mikrofonia suuni edessä. Olen kuin Omo-infon nainen. Olen väsynyt ja vanhentunut yhdeksänkymmentäluvun Madonna. Olen tekopirteä Bodypumpin vetäjä. Olen motivoitunut etäopettaja.

 

Huomenna perheeni makaa ranteet ja nilkat nippusiteissä ja suut teipattuina olohuoneemme kauniilla matolla. Tai sitten me vain sopeudumme vallitsevaan uuteen tilanteeseen ja nauramme tälle kaikelle. Pingottamattakin tulee aivan hyvää jälkeä. Homma toimii kaikesta huolimatta. Ja sitä paitsi, kaikki tämä olisi jäänyt normaaliolosuhteissa kokematta.

 

Helena

Kirjoittajalinjan opettaja

Ahlman © 2019|Rekisteriseloste