Skip to content
Ammatillista koulutusta, taideaineita, pelilinjoja, lähiruokaa sekä kokous- ja majoituspalveluja maaseutumiljöössä, Tampereen keskustan kupeessa.
This error message is only visible to WordPress admins
Error: There is no connected account for the user ahlmansuomenkarja.

Kaikki AhlmanEdun lehmät ovat suomenkarjaa

 

Geneettisesti arvokas AhlmanEdun suomenkarja tuo elävän maaseudun kaupunkiin laiduntamalla tiiviin asuinalueen tuntumassa vain viisi kilometriä Tampereen keskustasta. Tällä hetkellä AhlmanEdulla on 41 lypsävää, joissa on yksi pohjoissuomenkarjan lehmä, loput ovat länsisuomenkarjaa. Lisäksi navetassa on nuorkarjaa reilut 40 yksilöä vuodenajasta riippuen.

Alkuperäisrotuihin lukeutuvan suomenkarjan elinvoimaisuus on paitsi kulttuurihistoriallisesti arvokasta, myös luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellistä. Yksi tapa säilyttää arvokkaat sukulinjat on säilyttää ne elävänä tuotannossa maatiloilla sekä erikoistuneilla geenipankkitiloilla, joilla ylläpidetään erityyppisiä karjasukuja. Geenipankkikarjoja on AhlmanEdulla (länsisuomenkarja), Kainuun ammattiopiston navetassa Kajaanissa (itäsuomenkarja) ja Tervolassa Louella ammattiopisto Lappian navetassa (pohjoissuomenkarja). Eläimiä on myös muilla koulutiloilla ja yksityisillä omistajilla. Lisäksi rotujen geeniainesta säilytetään pakastamalla sukusoluja ja alkioita geenipankkiin. Eläingeenivarojen säilytysohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus Luke.

Suomenkarjan pitkä sopeutuminen pohjoisiin olosuhteisiin on tuonut niiden lihaan ja maitoon hienoja ominaisuuksia. Suomenkarjan maidossa on melko runsaasti valkuaista ja rasvaa, ja se juoksettuu hyvin. Maito sopii siten erinomaisesti juustojen ja hapanmaitotuotteiden valmistukseen. AhlmanEdulla on erinomaisia kokemuksia suomenkarjan maidon jalostamisesta arvostetuiksi tuotteiksi. Suomenkarjan lihaa on myös tutkittu mureus- ja aistinvaraisin kokein. Tutkimuksissa on todettu, että se on kaikilla laatumittareilla mitattuna yhtä laadukasta kuin niin kutsuttujen pihvikarjarotujen liha.

Suomessa on vielä tallella suomenkarjan lisäksi muitakin vanhoja alkuperäisrotuja, kuten suomenhevonen, suomenlammas, kainuunharmas ja erilaiset maatiaiskanarodut. Alkuperäisrodut joutuivat 1960-luvulla väistymään vanhanaikaisina ja heikompituottoisina. Sen seurauksena suomen maatiaissika ja sen kaksi erillistä maantieteellistä kantaa kuolivat sukupuuttoon. Monien muiden alkuperäisrotujemme kanta on pieni ja uhanalainen.

 

Emme valitettavasti voi viedä vieraita navettaan eläinten tautisuojan varmistamisen vuoksi. Piha-alueella saa liikkua vapaasti ja eläinten ollessa navetassa on mahdollista katsella niitä ikkunan läpi.

 

Yhteistyökumppani:

 

Itäsuomenkarja – Kyyttö

Kyyttö tarkoittaa raidallista tai juovikasta. Sanaa käytetään kuvaamaan nautojen väritystä, jossa eläimen kyljet ovat tummat ja selkäpii valkoinen.

• Kyyttö on vanhin suomalainen lypsyrotu.
• Maidossa on hyvä juustoutumisominaisuus.
• Rotu on nupo eli sarveton.

Historiaa
• 1890-luvulla kyytöt erotettiin omaksi rodukseen.
• 1927 mennessä kantakirjoissa oli 4 620 sonnia ja 14 650 lehmää.
• 1939-1944 talvi- ja jatkosota romahduttivat kantaa, kun evakuoidut ihmiset siirtyivät karjoineen eri puolille maata.
• 1946 kantakirjassa oli n. 5 000 kyyttöä.
• 1980-luvulla jäljellä oli vain n. 50 lehmää ja alle 10 sonnia.

Mitä kyytöille kuuluu tänä päivänä?
• MTT:ssa tehdyssä, 35 pohjoismaalaisen, baltialaisen ja puolalaisen nautarodun vertailussa osoittautui, että kyytöllä on suurin geneettinen suojeluarvo, sillä sen sukupuutto kaventaisi pohjoiseurooppalaisen nautakannan geneettistä vaihtelua enemmän kuin minkään muun rodun.
• Rotua elvytettiin Sukevan avovankilan navetassa, josta säilytyskarja on sittemmin siirretty AhlmanEdulle ja Kainuun ammattiopistolle vuonna 2008.
• Nykyään itäsuomenkarjan lehmiä on liki 1800 yksilöä. Tästä määrästä tuotosseurannassa on ainoastaan n. 300 lehmää. Itäsuomenkarjaa käytetään siis nykyisin paljon emolehminä.
• Kyyttöjen lihasta ja maidosta tehdyt ruuat ovat päässeet myös ravintoloiden listoille.

 

Länsisuomenkarja

• Väritykseltään vaaleanruskeita, joskus tummemmankin sävyisiä. Länsisuomenkarjalla voi olla myös valkoisia merkkejä.
• Rodun määrä on lähellä uhanalaista, tällä hetkellä lehmiä on noin 1400.
• Suomenkarjaroduista kookkain.
• Maailman runsastuottoisin alkuperäisrotu.
• Rotu on nupo eli sarveton. Joskus harvoin voi syntyä myös sarvellisia eläimiä.

Historiaa
• 1906 kasvattajat perustivat oman rotuyhdistyksen. 1927 mennessä roturekisterissä oli 22 000 eläintä, joista 12 300 oli lehmiä ja 3300 sonneja.
• 1947 suomenkarjatyypit yhdistettiin yhdeksi roduksi, jolloin länsisuomenkarjan piirteistä tuli vallitsevia.

 

Pohjoissuomenkarja – Lapinlehmä

• Väritykseltään valkoinen tai valkoinen mustin tai ruskein merkein.
• Vain n. 850 lehmää, joista tuotosseurantaan kuuluu n. 350. Pohjoissuomenkarja on suomenkarjaroduista uhanalainen rotu.
• Rodun ainoa geenipankki sijaitsee Pelson vankilatilalla Vaalassa. Geenipankkikarja etsii parhaillaan uutta sijoituspaikkaa.
• Rodun elävä geenipankki sijaitsee Tervolassa Louella ammattiopisto Lappian koulutilalla.
• Rotu on nupo eli sarveton.

Historiaa
• 1944 Ennen toista maailmansotaa karjakoot olivat Lapin seudulla suuria. Väki evakuoitiin Ruotsiin ja samalla karjakoko kärsi.
• Asukkaiden päästessä takaisin kotimaahan 1945, mukana tuotiin yleensä vain lehmät, sillä sonnit joko teurastettiin tai ne jätettiin Ruotsiin.
• Lehmiä alettiin astuttamaan ruskeilla länsisuomenkarjan sonneilla, jolloin eläinten väri muuttui. Rotu hävisi melkein kokonaan.
• 1980 rotua alettiin elvyttämään, käyttäen ruotsalaista tunturilehmä-rotua (fjällko) astutuksessa.

Yleisimmin kysytyt kysymykset Suomenkarjasta

Suomenkarjaksi kutsutaan kolmea eri suomalaista alkuperäisrotua, joita ovat itäsuomenkarja, pohjoissuomenkarja ja länsisuomenkarja. Nimiensä mukaisesti niiden alkuperä on eri puolilla Suomea. Suomenkarjan historiasta on tietoa yli sadan vuoden taakse. Karja koostuu eri puolilta ihmisten mukanaan kuljettamista naudoista, jotka ovat sopeutuneet pitkän ajan saatossa suomalaiseen ilmastoon. Varmaan tästä syystä suomenkarjan lehmät ovat pieniä, erittäin kestäviä, hedelmällisiä, terveitä, vähällä rehulla toimeen tulevia ja ketteräjalkaisia lehmiä. Toisaalta nämä ominaisuudet ovat myös niitä, joiden vuoksi rodut eivät aina sovellu nykynavettaan, jossa puitteet ja ruokinta on suunniteltu erityyppisille lehmille.

Esimerkiksi meillä on ollut yksi kokonaan ruskea itäsuomenkarjan lehmä Neva, läikikäs itäsuomenkarjan Neilikka, valkopäiset länsisuomenkarjan muutoin ruskeat lehmät Kumma jälkeläisineen, sekä hyvin vaaleat voikkoväriset länsisuomenkarjan sarvellinen Jalava ja Jaana sekä länsisuomenkarjan valko-ruskealäikikäs astutussonni Rihkama joka on periyttänyt väriä myös jälkeläisilleen. Itäsuomenkarjan lehmä voi olla myös melkein kokonaan valkoinen vain pienin ruskein merkein, jolloin sen voi luulla olevan pohjoissuomenkarjan lehmän.

AhlmanEdulla on yksi kolmesta Suomessa elävästä geenipankkikarjoista. Meillä on siis sitouduttu säilyttämään normaalisti tuotannossa harvinaisia sukulinjoja länsisuomenkarjasta. Itäsuomenkarjan geenipankkikarja muutti osittain Sukevan vankilasta vuonna 2008 AhlmanEdulle. Itäsuomenkarjan lehmät muuttivat kesäkuussa 2023 KAO:n Seppälän koulutilalle Kajaaniin, jolloin navettaamme saatiin tilaa uusille vaalittaville länsisuomenkarjan sukulinjoille.  Teemme yhteistyötä Luonnonvarakeskus Luken eläingeenivarojen kanssa ja keräämme harvinaisista suvuista alkioita ja myymme hyviä sonneja keinosiemennyssonneiksi tarvittaessa. Osa alkioista eli talletetaan Luonnonvarakeskus Luken ylläpitämään säilöön ja osa myydään muille halukkaille tiloille. Näin pystymme palauttamaan suomenkarjan tarvittaessa, jos rodut käyvät uhanalaisemmiksi tai karjaa uhkaa sairaus.

Liivit ovat päällä osalla lehmistä siksi, että isommat utareet pysyvät puhtaana. Lisäksi liivit tukevat isoja utareita ja niiden avulla vältetään lehmän ylösnoustessa/makuulle mennessä mahdollisesti syntyviä vedinvammoja. Opiskelijat oppivat käyttämään käytännössä liivejä, kun niillä saa harjoitella. Robottilypsytiloilla niitä ei voi käyttää, mutta monella muulla tilalla ne ovat käytössä edelleen. Eli liivejä käytetään meillä lehmien hyvinvoinnin vuoksi ja utareterveyden hyvän ylläpidon vuoksi, ei olemassa olevien ongelmien takia.

 

Lehmillä on ihmisten tapaan erilaisia persoonallisuuksia. Jotkut ovat vetäytyvämpiä, eivätkä halua lähestyä ihmistä, jotkut ovat vilkkaita ja uteliaita. Osa tykkää juosta tilaisuuden tullen. Vanhemmiten lehmät huomaavat, että kaikkialle ei ole niin kiire, vaan ehtii sitä vähemmälläkin hopulla siirtymään. Lehmän hitaus voi johtua myös sairaudesta tai kivusta. Hoidamme lehmien sorkkia säännöllisesti ja tarkkailemme jatkuvasti eläinten terveyttä.

Lehmät nukkuvat mielellään laitumella, koska ne pääsevät vapaasti valitsemaan asentonsa isolla alueella. Ne tuntevat olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Lehmä tarvitsee unta vähemmän kuin ihminen ja se nukkuu REM-unta lyhyitä pätkiä kerrallaan. Hetket ovat lyhyitä, koska silloin lehmä ei voi märehtiä, niska ei tue päätä ja lämmönsäätely ei toimi. REM-unen aikana lehmä näkee varmaan vilkkaitakin unia jalkojen värisemisestä ja silmien liikkeistä päätellen. Usein kaukaa katsottuna näyttääkin huolestuttavalta, kun lehmä makaa pellolla suorana. Joten huoli pois, kohta se herää entistä virkeämpänä! Jos pidemmän tarkkailun jälkeen mitään muutosta ei tapahdu, tai mielestäsi lehmä on todella kipeä tai se on väärällä puolella aitaa, voit soittaa navetan päivystysnumeroon 050 995 0094.

Navetta on lehmien koti ja työntekijöiden työpaikka. Suojaamme arvokasta geenipankkikarjaa myös tarttuvilta taudeilta. Lehmiä voi ihailla navetan ikkunan kautta aina kun ne ovat paikalla, kunhan ei koputtele ikkunaa. Aidan takaa laitumella olevia lehmiä ihailemalla saa helposti sivutuotteena mukavan olon itselleen.

Lehmät pääsevät laitumelle suunnilleen toukokuun puolivälissä riippuen säästä, kevään etenemisestä ja laidunten kunnosta. Pyrimme järjestämään mahdollisuuksien mukaan kivan hyvänmielen perhetapahtuman laitumellelaskun yhteyteen. Lehmät saavat kesäaikaan olla laitumella myös yöllä, ja navettaan ne tulevat syömään lisärehua sekä lypsylle kaksi kertaa päivässä. Kokonaan sisälle ne muuttavat syksyn mittaan laidunten kunnon mukaan ja viimeistään ensimmäisillä pakkasilla. Lehmät pääsevät silti päivittäin ulos ympäri vuoden kelistä huolimatta. Niillä on oma jaloittelualue navetan takana.

Suomenkarjan tuotos muihin lypsyrotuihin verrattuna on vaatimattomampaa. Parhaimmat lehmät lypsävät kauden aikana yli 10 000 litraa maitoa. Pienimmät tuotokset ovat itäsuomenkarjalla. Vähiten lypsävä itäsuomenkarjan lehmä lypsää n. 3000 litraa maitoa. Vaihtelua tuotoksissa on paljon. Länsisuomenkarja on maailman tuottoisin alkuperäisrotu. AhlmanEdulla länsisuomenkarjan keskituotos ylitti viime vuonna 8000 litraa ensimmäisen kerran. Se on tosi hyvä tulos, mutta vielä kaukana valtarotujen maitotuotoksista! Suomenkarjan maidossa on kuitenkin erityisominaisuuksia verrattuna monen muun lehmän maitoon. Suurin osa suomenkarjasta on maitoproteiini beta-kaseiinin tyyppiä A2A2, jonka oletetaan olevan paremmin siedettyä maidosta reaktioita saaville henkilöille. Suomenkarjan maito on myös erinomaista juustojen valmistuksessa, ja siksi haluttua raaka-ainetta artesaanijuustoloissa.

Ruokinnasta löydät lisätietoa täältä: https://paja.ahlman.fi/alkutuotanto/suomenkarja/ahlmanin-lehmat/ahlmanin-suomenkarjan-ruokinta-ja-hoitokaytannot/

 

Lehmämme asuvat parsinavetassa, jossa ne ovat kiinni kaulapannoista. Niiden parsissa on kumimatot ja kuivikkeena käytetään turvetta. Jokaisella on oma vesiautomaatti sekä vieruskaverin kanssa jaettavana suolakivi. Rehupöytä ei ole tyhjä koskaan lehmän ollessa parressa, eli syödä saa kun haluaa. Lisäksi lehmät saavat monta kertaa päivässä lehmälle yksilöllisesti suunnitellun annoksen kotimaista väkirehua väkirehukioskista. Edistämme parhaamme mukaan lehmien hyvinvointia normaalin hyvän hoidon lisäksi monella tavalla: Lehmämme poikivat poikimakarsinoissa, eivät parsissa. Sairaskarsinat ovat myös käytössä tarpeen vaatiessa. Vasikat kasvavat ryhmäkarsinoissa kaveriseurassa ja ne saavat maitoa/maitokorviketta juottovaiheessa vapaasti. Lisäksi lehmät ulkoilevat vuoden joka ikinen päivä ennen iltalypsyä tunnin ajan sekä laiduntavat yötä päivää touko-syyskuun välisen ajan.

Lehmät saavat säännöllisen, vähintään kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan sorkkahoidon. Tarpeen mukaan navetassa vierailee eläinlääkäri sekä säännöllisesti seminologi siementämässä. Karjasta ovat vastuussa suomenkarjan hoitoon erittäin hyvin perehtyneet maatilamestari sekä kaksi karjamestaria. Navettamme on myös opetusnavetta, eli siellä työskentelee ympäri vuoden myös opiskelijoita.

Maatilamme ei ole luomussa käytännössä kolmesta syystä:

Geenipankkikarjassa tehdään alkionhuuhteluja Luonnonvarakeskus Luken säilytykseen. Alkionhuuhtelu ja alkioiden siirto on kielletty luomussa.

Nykyinen navetta on parsinavetta, joka ei ole luomusäännöillä sallittu näin isossa karjassa.

Omat pellot ovat kaukana ja urakoitsijan hoidettavana. Joudumme ostamaan rehun, kun omaa tuotantoa ei ole riittävästi, eikä viljan viljelyä ole lainkaan. Luomurehun saanti on epävarmaa ja sen hinta on huomattavasti kalliimpi.

Lisäksi Valio ei tee tällä hetkellä luomusopimuksia (tilanne 2023).

Kysy lisää!

Riitta Niiranen

Eläintenhoito ja hyvinvointi, tiimipäällikkö, projektipäällikkö
Potrettikuva miehestä.

Harri Ala-Kapee

Maatilamestari

 

Uutiskirje